Villa Ekholmin tontin ensimmäisistä omenapuista ei kaikista ole enää varmaa tietoa. Oheisessa 1920-luvun kuvassa näkyy etupihalla puu, joka on suunnilleen yhtä vahva rungoltaan kuin talon vasemmalla puolella näkyvä vuonna 1904 istutettu ”Mamman puu”. Toisessa kuvassa näkyvät samat puut joskus 1930-luvun alussa. Etupihalla olevan puun iästä ei ole varmaa tietoa, eikä myöskään siitä, koska se on poistettu. Puu on näkyvissä vielä talven 1940 evakkoaikana otetussa kuvassa. Samalle paikalle istutettiin myöhemmin Antonovka-talviomenapuu, joka siirrettiin 1970-luvulla talon länsipuolelle. Kolmas kuva on vuodelta 1932. Se on otettu hieman toisesta suunnasta ja siitä näkyy, että vuonna 1904 istutetun ”Mamman puun” vieressäkin on ollut puu. Kolmannesta kuvasta näkyy myös, että etupihakin on tarvittaessa ollut kasvimaana. Kolmannessa kuvassa keinun edessä oleva kivi on raivattu pois 1940-luvulla.
Vanhimman vielä jäljellä olevan puun istutti Karl Ekholm lapsenlapsensa Hulda Elisabeth Lemströmin syntymän muistoksi. Hulda Elisabeth syntyi 28.7.1904 Ympyrätiellä. Talon pohjoispuolelle istutettiin vuoden 1904 sadosta omena, jonka siemenestä on kasvanut mahtava ”Mamman puu”. Puu tuottaa omenia, ne eivät ole oikein hyödynnettävissä, mutta menevät muiden kanssa mehuun. Puusta on katkennut useita oksia. Iso haara keinun suuntaan katkesi ukkosmyrskyssä heinäkuussa 1999 ja putosi uuden kukkaseinän päälle. Katkennutta haaraa ei saatu palasiksi muuten kuin naapurin moottorisahalla.
Lasten nimikkopuut saivat jatkoa talon vastakkaiselle puolelle, jonne istutettiin 1906 Alice Irenen, 1907 Astrid Sofian ja 1908 Ester Elviran puut. Näistä enää vanhin eli ”Liisan puu” on jäljellä talon nurkalla. ”Atin puu” kaadettiin lahonneena 2000 ja ”Essin puu” jo paljon aikaisemmin. Seuraavaksi syntyneet pojat Karl-Gustav 1909 ja Thure Waldemar 1911 eivät enää omia puita saaneet. Kuvassa Mofi ja Momi nojaavat ”Essin puuhun”. Alempi kuva on 1930-luvun alusta, koska siinä näkyy vanha liiterirakennus. Atin, Essin ja Liisan puut ovat vielä voimissaan. Keskimmäisen eli ”Essin puun” takana erottuu vanha portti, joka uusittiin ilmeisesti kesällä 1934.
”Liisan puu” vuodelta 1906 elokuussa 2024. Puu tuottaa sopivana vuonna paljon pieniä vaaleita omenoita, joista saa runsaasti mehua.
Talon eteläpäädyssä oleva talviomena Antonovka on pihan vanhimpia puita. Se on kasvanut alun perin keskellä etupihaa. Tauno Paukku ei sen paikkaan ollut tyytyväinen ja se siirrettiin pienen traktorin avulla ilmeisesti 1969. Oheisessa kuvassa Mofa, Momi ja Bettan seisovat hennon Antonovkan vierellä. Kuvan ajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa, mutta rautaportti valmistui ilmeisesti 1934. Alempana Antonovka kesäkuussa 2013.
Talon takana on kolme vanhaa puuta. Keittiön ikkunan edessä oleva kolhiutunut ja tuettu kaneli on istutettu joskus 1950-luvulla. Vuonna 1984 puussa oli kolme haaraa, mutta kaksi niistä katkesi pois kuten vuonna 1992 otetussa kuvassa näkyy. Viimeinen kuva on elokuulta 2014. Vain puolet puusta on jäljellä mutta sitäkin sitkeämpänä. Puu on pahasti vinossa ja se on tuettu lankulla. Keittiön kaneli tuottaa edelleen reippaasti hyvälaatuista satoa. Puu toimii talvisin lintujen ruokintapisteenä.
Talon nurkalla on ns. Itsenäisyyden omenapuu, joka on Suomen 50-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi myydystä taimesta kasvatettu. Kolmas takapihalla oleva puu on ns. vanha kaneli. Vanhan kanelin iästä ei ole tietoa, mutta sekin vaikuttaa olevan iäkäs oheisen 1940- tai 1950-luvun kuvan mukaan. Taustalla näkyvät ”Liisan” ja ”Atin puut”, mutta ei niiden välissä ollutta ”Essin puuta”.
Kesäkuussa 1969 otetussa kuvassa näkyy vasemmalla kasvimaan keskellä Itsenäisyyden puu. Keskellä oleva ”Mamman puu” ja etualalla oleva vanha kaneli kukkivat upeasti. Keinun takana on kriikunoita ja viinimarjapensaita.
Etupihalla aidan vieressä on kasvanut puita 1960-luvulla. Näistä puista ei suvun vanhimmillakaan ole muistikuvaa.
Takapihalla kasvimaan reunalla oli talviomena Harlamovski. Oheinen kuva on vuodelta 1976, ja siinä puu näkyy hyvin kukassa. Puu tuotti hyviä soseomenia. Se kärsi liian kovasta leikkauksesta 1980-luvulla ja jouduttiin poistamaan. Sen paikalla on nyt naapureilta saatu Mongolian vaahtera.
Jouluna 1977 otetussa kuvassa näkyvät keittiön kaneli, vielä hento Itsenäisyyden puu tuettuna, vanha kaneli ja viimeisenä vanha Åkerö. Åkeröstä murtui osa pois syksyllä 1992, ja puu poistettiin 2000. Aidan viereen on istutettu marjapensaita.
Syyskuussa 2005 vanha kaneli tuotti hyvin satoa. Vasemmalla ”Mamman puu”, keskellä vanha kaneli ja oikealla vanhan Åkerön tilalle vuonna 2000 istutettu uusi Åkerö, joka ei menestynyt.
Vanhoilla puilla tuntuu olevan nykyään tapana, että ne tuottavat satoa joka toinen vuosi. Vuonna 2013 itsenäisyyden puussa ja vanhassa kanelissa ei omenoita juuri ollut.
Uusiakin puita on istutettu, mutta ei erityisen hyvällä menestyksellä. Talon eteläseinustalla Antonovkan vieressä oli Valkea kuulas, joka istutettiin 2000 ja poistettiin 2024. Takapihalla vanhan kanelin vieressä oli myös vuonna 2000 istutettu Åkerö, joka joutui talvella nälkäisten jyrsijöiden syömäksi ja poistettiin 2023. Tontin lounaiskulmassa marjapensaiden takana oli 2001 istutettu Melba, mutta se ei kestänyt ja kaadettiin 2023. 2000-luvun puista on voimissaan ”Liisan puun” ja kasvimaan viereen huhtikuussa 2007 istutettu ”Tinjan puu”. Taimen valitsi Tinja Aromaa, ja se laitettiin kasvamaan varmuuden vuoksi keittiön ikkunan edessä olevan kanelin korvaajaksi.
Valkea kuulas elokuussa 2007. Nuoret puut eivät tunnu kestävän omaa ja sadon painoa. Tämäkin puu on tuettu maahan ja oksat sidottu ylös runkoon, jotta eivät vaurioituisi muutaman omenan painosta.
Melba suojattuna jyrsiviltä tuholaisilta tammikuussa 2009.
Kaikkia omenoita ei kannata kerätä talteen. Varsinkin ”Mamman puusta” varisseet omenat ovat sellaisia, että parempi panna vain biokierrätykseen. Taustalla vanha kaneli ja Itsenäisyyden puu, kuvattu syyskuussa 2022.
Omenapuiden hoitoon on käytetty vuosien mittaan erilaisia menetelmiä. Vielä 1980-luvulla puille suihkutettiin jotain kirvojen poistamiseksi. Nykyään ei tehdä muuta kuin kuivien oksien poistoa ja tukemista. Oheisissa kuvissa on omenapuiden ruiskutus käynnissä keväällä 1979 ja 1981. Mitä lienee aine ollut, mutta ainakin ruiskuttajat ovat suojanneet itsensä huolellisesti. Vasemmalla käsittelyssä keittiön kaneli 1979 ja oikealla Itsenäisyyden puu 1981. Vanha ruisku hajosi 1981 ja uusi pumpattavalla painesäiliöllä varustettu hankittiin samana keväänä.
